Työssäoppimisjakso ulkomailla: Munchen

Lähdin 29. huhtikuuta 2019 Anu Kirjavaisen kanssa työssäoppimisjaksolle Saksan Muncheniin. Koska Saksan koulun asuntoloissa oli tilaa vain yläikärajallisissa yksiköissä, majoituimme Anun etsimissä AirBnB-hostelleissa ja huoneistoissa. Kuljimme pääosin paikallisjunilla, S-Bahnilla. Majoituimme yhteensä 4 eri paikassa kuuden viikon harjoittelun aikana, ja pääsimme pyörimään eri puolille Munchenia: Puccheimiin, Grafingiin ja Sonthofenin alppikaupunkiin. Pääsimme myös mukaan Saksan koulun luokkaretkelle Brixeniin, Pohjois-Italiaan, jonne ajoimme bussilla Itävallan läpi.

S-bahnin kartta tuli tutuksi kuuden viikon aikana

Päivä Sabine Straußin Ateljeessa 

Saimme ensimmäiseksi tehtäväksi työhuoneella koota talon pienoismallin
- tosin ilman kuvaa alkuperäisestä rakennuksesta

Olimme Anun kanssa eri mieltä mihin "ylimääräinen" laatikko pitäisi sijoittaa,
kunnes Sabine paljasti kyseessä olevan terassi.

        
        Ensimmäisellä viikolla saimme kunnian vierailla Saksan koulun freelance-opettajan ja metallitaiteilija Sabine Straußin työhuoneella, ja lähdimme myös viemään teosta asiakkaalle Biberach an der Riß:iin. Veimme suuren keltaisen teoksen keräilijälle hulppeaan puutarhaan, ja siinä me kaksi työvaatteisiin sonnustautunutta suomalaista joimme kahvia ja söimme pretzeleitä ökyporhon huvimajassa. Keskusteluun emme osallistuneet, se käytiin vain saksaksi. Huomasimme kyllä välillä että puhe siirtyi meihin, jolloin he katselivat hetken meitä, kysyivät jotain Rouva Straußilta, tuijottivat edelleen meitä, saivat vastauksen, ja jatkoivat keskustelua.

Sabine Strauß ja taideteos

 Kävimme myös katolilaisessa kirkossa, jonne Rouva Strauß suunnitteli alttarikoristeita, ja vei niistä prototyyppejä näytettäväksi. Näimme myös hänen suunnittelemansa alttarin, joka oli valettu useammasta erivärisestä sementistä.

Viikko Saksan koululla designkisan kimpussa 

pienoispatsaan ideointia

        Olimme saaneet tehtävänannoksi suunnitella liikelahjan , jonka tulisi kuvastaa heidän kouluaan jollain lailla. Kyseessä oli jokavuotinen kilpailu, ja saimme luvan myös osallistua.  Toteutusaikaa oli kuluva viikko, ja aikaiseksi pitäisi saada prototyypin lisäksi saatekirje, jossa työ esitellään.

Halusin tehdä jotain, mikä jättäisi katsojan mielikuvitukselle tilaa. Jotain, mikä ei näyttäisi selvästi yhtään miltään tietyltä asialta, vaan olisi juuri se, minkä kukin siinä näkee. Näin syntyi mielikuvitusystävä.

Christian Lanbacherin paja Sonthofenissa

Saavuimme kahdeksi viikoksi Sonthofeniin, Saksan eteläisimpään kaupunkiin Itävallan rajan tuntumassa. Christian Lanbacher on perinyt pajan isältään, joka meidän oli myös kunnia tavata.
       

Mitä on paja ilman kissaa?

           Rehellisesti sanottuna työtehtäviini kuului lähinnä poraamista, kierteiden poraamista, pajan siivoamista ja koneiden puhdistamista. Lanbacherilla oli iso kaidetilaus työn alla, joten sarjatyötä riitti. Pääsimme kuitenkin paikan päälle entiseen 200 vuotta vanhaan navettaan, josta oli remontoitu loft-asunto. Alkuperäiset seinähirret oli jätetty esiin ja kiillotettu, ja takorautaiset kaiteet sopivat toiseen kerrokseen todella hyvin.

Saimme muistutuksen missä muodossa naisia yleensä näkee pajassa

Yhteistä kieltä ei aina ollut, joten saksansanastoni kasvoi eksponentiaalisesti. Odotan hetkeä, kun pääsen käyttämään sanoja Gewinde ja winkelschleifer keskustelussa.....

Kaiteisiin tarvittiin myös ruuveja, joissa näkyy "käsityön jälki"

                           Pääsimme tekemään viimeisinä pajapäivinämme tuikkukynttilää, jonka laserleikatut osat ensin tulppahitsattiin yhteen, sitten lämmitettiin kaasuahjossa, ja lopuksi paineilmapuristimella painettiin kasaan, että piikit nousisivat ylös.

Anun lehtikultaus-taidonnäyte

Tämä ei tapahtunut työajalla

Brixen-Ekskursio 

Pääsimme Anun kanssa mukaan Saksan valmistuvan luokan peristeiselle retkelle Pohjois-Italiaan. Matkalla pysähdyimme Innsbruckissa, Itävallassa.

Innsbruck

Bergmeister

Viimeinen viikkomme  Saksassa kului Bergmeisterin Metallipajalla Munchenin Ebersbergissä. Kyseessä on yksi Saksan arvostetuimmista pajoista.
Valitettavasti olin migreenissä useamman päivän, joten minun osaltani työt jäivät vähäisiksi. Pääsimme kuitenkin takomaan pronssia, mikä oli haastavaa alhaisen sulamispisteensä takia, mutta sitäkin jännittävämpää.